ensiksi sanon, että pidän blogin anonyyminä, koska täällä haluan purkaa kaikki mistä en pysty puhumaan kunnolla. olin ennen aidosti ilonen, hymyilin kaikille ja kaikille, en murehtinu turhista enkä ottanu asioista liian raskasti. kaikki muuttui kun hyvä ystäväni teki kusiset, kusetti ja veti mut alas. se väitti, että minä olin aiheuttanut sen ongelmat. itse uskoin jonkin aikaa siihen, että olinkin aiheuttanut hänen ongelmansa, kunnes tajusin etten minä niiden ongelmien takana ollut. silti se jollakin tapaa jätti jälkensä muhun. oon nykyään tosi varovainen siinä mielessä, keihin luotan ja ketkä on oikeasti ystäviä eikä vain esitä ystävyyttä.
mun itsetunto on myös laskenut ihan silmissä. ennen, jos kuulin että joku puhui musta jotain, ajattelin vain että puhukoot, en minä välitä. mutta nykyään jos kuulen, otan sen tosi raskaasti ja saatan miettiä asiaa monia viikkojakin.
mua ahdistaa nykyään oikeastaan kaikki: koti, porukat, isot porukat, koulu. kaikki. mun ongelmat on tosi pieniä verrattuna joidenkin muiden ongelmiin, mutta mulla on itsellä tosi huono fiilis melkeinpä kokoajan. on yksi ihminen, joka ymmärtää mua ja auttaa. mutta silti, haluun tän kirjottamisen kautta jotenkin.. miten sen sanois.. en löydä sitä sanaa, mutta jotenkin tutustua omiin tuntemuksiin ja kirjottaminen saa mut ajattelemaan asioita.
tää blogi ei siis ole kenenkään silmäniloksi, vaan omaksi avuksi.
tekstejä saattaa tulla monesti päivässä, saattaa olla viikkojakin taukoa. riippuu omasta fiiliksestä.
tällä hetkellä paska olo ja tuntuu että mitä virkaa mulla on edes täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti