nyt kun oon vaan valvonut tässä miettiny asioita, mulle on tullu miljoona asiaa päähän joista haluan muutamasta kirjoittaa. on ehkä outoa, että kirjoitan tänne jo kolmatta kertaa tämän illan/yön aikana, mutta sille ei voi mitään kun tulee asioita joista haluaa kirjoittaa.
muutamalla ystävälläni on todettu masennus. olen koittanut olla heille mahdollisimman hyvä ystävä joka auttaa jos vain pystyy, mutta nyt minun voimavarani on lopussa. en haluaisi vain sanoa heille että anteeksi, en jaksa enää koska silloin tuntuisi että hylkään heidät. koitan vain kuunnella, mutta niinkuin edellisessä postauksessa sanoin, otan ystävieni asiat liian vakavasti. mietin vain, kuinka he voisivat päästä yli vaikeista asioista, miten heille tulisi parempi olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. mutta entä minä. minun täytyy myös miettiä omia voimavarojani, jotka nyt ovat tosissaan lopussa.

olen ollut tämän illan hyvän ystäväni kanssa. yhdessä vaiheessa tuntui, että en jaksaisi edes puhua ystäväni kanssa, että haluaisin vain käpertyä omaan sänkyyn peiton alle ja nukkua nukkua ja nukkua. yhtäkkiä minulle vain tuli jostain energiaa ja minusta tuli ihan hysteerinen; nauroin paljon ja hymyilin. voin sanoa että hymyilin aidosti, en vain yrittänyt saada hymyä tulemaan jostain kaukaa. sitä tunnetta kaipaan eniten. kun voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen ja elämä hymyilee. ja kyllä, elämäni on hyvin: katto pään päällä, ruokaa, vaatteita ja ystäviä. ei minulta puutu mitään. mutta silti en voi sanoa olevani onnellinen. haluaisin pystyä sanoa niin rehellisesti, mutta kun ei pysty niin ei pysty.

tätä tekstiäkin on vaikea kirjoittaa. asiat pyörivät päässäni, mutta eivät tule ulos. lauseita on vaikea rakentaa enkä tiedä miten kirjoittaisin. eniten minua ahdistaa illat kotona. vaikka päivällä kotona olisi oikein mukavaa ja rauhallista, iltaa kohden ahdistus vain kasvaa kasvamistaan. porukat rupeavat riitelemään iltaisin enemmän kuin päivällä ja haluaisin vain sulkea korvani riidoilta.

tällä hetkellä tuntuu, että kirjoittaminen vain pahentaa oloani. toisaalta, haluan kirjoittaa ja nähdä miten olotilani muuttuvat. menen ensi viikonloppuna yhdelle ystävälleni, josta kerroin edellisessä postauksessa. haluan nähdä jonkun, joka ymmärtää minua ja osaa ehkä auttaa. auttaa, koska on ollut itse samassa tilanteessa kuin minä nyt. menen nyt nukkumaan. katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. tuleeko uusi teksti? siitä en tiedä. en takaa mitään. fiilikset vaihtelevat niin kovasti ja en välillä edes erota tunteita jotka myllertävät sisälläni.